torstai 28. marraskuuta 2013

Singis tutuksi part ???

koska hotellin seinät on käyneet jo liiankin tutuiksi ja uima-allaskin on ollut meidän kiusaksi tiistaista saakka suljettuna korjaustöiden takia (onneksi huomenna taas käytössä :)!), oli jälleen aika laajentaa reviiriä, tällä kertaa saaren itä-osaan Pasir Risin puolelle. Lapset toivoivat pääsyä rannalle, mutta koska kaikki paremmat rannat ovat saaren etelä/lounaisosassa (eli pitkän reissaamisen päässä kotoa) ja Pasir Risin rantoja on haukuttu uimakelvottomaksi (en tosin ollut varma oliko ne sitä enää, mutta en halunnut riskeerata), päätimme säästää sen retken tuonnemmas ja lohduttautua vierailemalla rannan kupeessa olevassa Wild Wild Wet vesipuistossa. Kuljimme Pasir Risiin metron kyydillä ja perille pääsy vaati pari linjavaihdosta sekä n.kilometrin kävelyn, eli matkoihin kului kaikenkaikkiaan n. tunti. Puhelimeen asennetun kartta-apsin välityksellä löysimme suurin piirtein vaivatta perille (jahka opimme tulkitsemaan ohjeita oikein).
Vesipuisto oli suuri kompleksi vesiliukumäkineen, aaltoaltaineen, villivirtoineen sekä lastenaltaineen, joten lapset saivan mukavasti useamman tunnin ja ylijäämä energiansa hukattua.
Otimme opiksemme auringon mahdista ja singaporelaistuimme siinä määrin että shoppailin lapsille hihalliset-ja lahkeelliset kokouimapuvut, selviää huomattavasti vähemmällä rasvaamisella ja säästyy isommilta auringonpolttamilta, olimmekin aiemmin sitä harvinaista vähemmistöä, jotka eivät sellaisia käyttäneet.
Tällä reissulla tuli karistettua liika sinisilmäisyys ja usko kanssaihmisten rehellisyyteen, sillä ymmärsin tallettaa arvotavarat (eli käsilaukkuni) maksulliseen säilytyslokeroon, mutta arvelin että matkareppumme sekä vaatteet voisi huoletta jättää rattaiden kyytiin odottelemaan koska lokerokin oli sen verran pieni etteivät ne olisi kaikki sinne mahtuneetkaan. VIRHE! Ollessamme tekemässä lähtöä puistosta ja hakiessamme tavaroitamme, huomasimme repun päätyneen parempiin käsiin, samoin n.viikko sitten ostamani kengät oli kelvanneet varkaalle. Vaatteet ja lasten kengät oli sentään hyvää hyvyyttä jätetty rattaisiin. Repussa ei sinällään ollut mitään arvokasta; vähän vaihtovaatteita Katalle, vaippoja, evästä ja Katan lelukissa, eli menetys ei ollut rahallisesti kovin suuri, mutta harmitti siltikin! Siispä shoppailemaan itselle halvat rantasandaalit kotimatkaa varten ja jatkossa kenties ymmärrän pitää tavaroitamme paremmin silmällä!

Kiiruhdimme kotia seikkailultamme, sillä välittäjän oli määrä poimia meidät kyytiin iltasella Teemun kotiuduttua töistä. Koska aikataulu ruuhkametrossa kävi tiukaksi, jäimme odottelemaan noutoa Serangoonin metroasemalle. Tällä kertaa välittäjällä oli esiteltävänä meille 5 uutta asuntoa. Toiveikkaina lähdimme kiertelemään, jospa tälläkertaa tärppäisi. Heti ensimmäinen asunto jota meille esiteltiin vaikutti kovin lupaavalta ja löytyihän sieltä sitten se jokaisen yhteinen suosikkikin, josta päätimme jättää tarjouksen saman tien kun päätimme kierroksemme. Seuraavana päivänä saimme mieluisan puhelun; asunto oli meidän :)!!! Tosin tarjousta joutui hieman korottamaan (johon olimme varautuneetkin), mutta asunnon omistaja lupasi meille lainakalusteet (ja oman uunin! täällä ei asunnoissa nimittäin harrasteta juurikaan uuneja sen enempää kuin astianpesukoneitakaan) samaan hintaan kunnes saisimme omat tavaramme Suomesta (mikä tapahtunee tammikuun alkupuolella). Topi kyseli aamusta saakka malttamattomana mihin asuntoon pääsisimme muuttamaan ja kuultuaan hyvät uutiset ei riemulla ollut rajaa ja onnesta soikeana taisi olla äitinsäkin ;)! Tuleva asuntomme on tilava 3 makuuhuoneen asunto 2 kylpyhuoneella ja parvekkeella ja sijaitsee 3 kerroksessa (mikä on ihan mukavaa korkeanpaikan kammoa potevalle mammalle) lähellä Lorong Chuanin metroasemaa. Meidän olisi määrä päästä muuttamaan sinne jo ensi tiistaina ja odotamme sitä kovin innoissamme.

Kävimme Topin kanssa tiistaina Australialaisessa koulussa haastattelussa ja odotamme kuulevamme pääseekö hän sinne vai etsimmekö opiskelupaikkaa toisesta koulusta. Aussikoulu vaikutti kovin mukavalta, mutta on melkoisen iso koulu, jossa ei ole montaa englantia osaamatonta oppilasta, joten Topi tulisi tarvitsemaan normaaliopintojensa lisäksi englanninkielen tuki-opetusta arviolta puolisen vuotta.

Tämäkin viikko on kiitänyt vauhdilla ja kotiuduttuamme iltaisin seikkailuiltamme, ei lapsia ole tarvinut yleensä liiemmälti houkutella untenmaille. Lämpötilaan alkaa hiljalleen tottua ja ymmärtää auringolta suojautumisen ja juomisen merkityksen, joskin kuumimpaan päiväsaikaan olisikin viisaampaa ymmärtää pysytellä enimmäkseen sisätiloissa, jota emme yleensäkään vielä ole oppineet ;)!
Tänään seikkailtiin taas Botanic Gardenin puistossa lasten valitellessa kuumuutta. Olemme keksineet siihen tosin varsin tehokkaan, joskaan ei järin terveellisen keinon; jätski viilentää kivasti ja lopettaa rutinat ainakin hetkellisesti :D.

Ilta on jo pitkällä ja loppupesue kuorsaa jo kilpaa, joten minunkin lienee syytä liittyä seuraansa,

kuulumisiin toverit :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti