maanantai 20. tammikuuta 2014

Labrador Nature Reserve

 Toissapäiväisen seikkailuretken kohteenamme oli Labradorin luonnon puisto, jonne lähdimme katsastamaan toisen maailmansodan jälkeisiä muistomerkkejä sekä ihailemaan kaunista luontoa.


Luonnonpuisto sijaitsee saaren etelärannikolla ja sinne pääsi kätevästi matkustamaan metrolla vajaassa puolessa tunnissa. Puistossa järjestetään myös opastettuja kierroksia, mutta koska lapset olivat liian kiireisiä jäämään kuuntelemaan kertomuksia saaren historiasta, kiersimme puiston läpi omin päin pikakelauksella.

                                              Ammus-tukikohdissa oli jännää seikkailla
                                                 Valtava tykki herätti ihailua ja ihmetystä
                                        Myös tykin suunnattomat panokset tekivät vaikutuksen

                        Tunnelistoa oli valitettavasti tyytyminen ihmettelemään kaltereiden takaa

Alkumatka sujui kohtuu helposti autotien levyistä asfalttitietä kulkiessa (joskin ylämäkeen, joten pohkeet sai mukavasti treeniä rattaita puskiessa!) Keskivaiheilla kierrosta reitti alkoi kuitenkin laskeutua kohti rantaa, jolloin vastassamme komeili mitkäs muut kuin portaat! Koska meitä ei kuitenkaan huvittanut enää palata takaisin samaa reittiä, päätimme hyödyntää tämän kätevän oikoreitin päästäksemme rannalle etsimään siellä sijaitsevaa leikkipaikkaa. Kata sai melko pian tarpeekseen rattaiden kyydissä poukkoilusta rappusia laskeutuessa, joten päätimme lähettää tytön laskeutumaan aina vaan jyrkkeneviä rappusia omin jaloin ja kaappasin sekä rattaat että kaikki nyssäkkämme kantoon. Usko ja puhti meinasi jo välillä loppua meiltä kaikilta, mutta lopulta olimme laskeutuneet onnellisesti rannalle tosin hikimärkinä ja jalat kivistäen.

                                                         Huipulta oli komeat näkymät

Puisto on tunnettu myös monipuolisesta kasvillisuudesta sekä eläimistöstään. Täällä saattaa tavata mm. lukuisia eri perhos-ja lintulajeja.

Jäimmekin välillä ihmettelemään vastaan pörrääviä jättiperhosia sekä muita erikoisia pikkueläimiä ja kasveja.

                  Tämäkin toukka oli sen verran ihmeellinen ilmestys että se täytyi ikuistaa kameralle

                                               mikälie veikeän näköinen puu tuotoksineen

Rannalta löytyi se luvattu leikkipaikkakin ja nautimme myös ankarista ponnisteluistamme ansaitut eväämme


                                                         Merimaisemia ihailemassa

Rannalla näkyi muutamia kalastajia ja ranta-alue on myös ilmeisen suosittu pyöräilijöiden ja lenkkeilijöidenkin parissa. Topi jäi harmittelemaan ettei omaa onkea tullut mukaan, mutta päätimme sen sijaan jatkaa matkaamme muutaman metropysäkin verran eteenpäin Harbour Frontin ostarille, jossa herkuttelimme roskaruoalla sekä karkkikaupan antimilla ja lapset pääsivät viilentämään oloaan ostarin katolla sijaitsevissa matalissa vesialtaissa. Kerrosta alempaa löytyi myös kiinnostava leikkipaikka, jossa saatiin muutama tunti hukattua vaivattomasti.

                Harbour Front. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Sentosan saarelle vievät vaijerikorihissit
                                                                  Vivo city sky park
             Leikkipaikalla pääsi kruisailemaan sähköautolla muutaman dollarin maksua vastaan

Sadekausi alkaa hiljalleen hellittää ja päivät lämpenemään, joten kävimme tänään täydentämässä aurinkorasvavarastoamme tulevia pilvettömiä hellepäiviä varten.

Myös rumpujen pärinä ja suitsukkeiden tuoksut täyttävät ympäristön ihmisten valmistautuessa juhlimaan kiinalaista uutta vuotta, jäämme jännityksellä odottamaan tulevaa :)


perjantai 17. tammikuuta 2014

Kiinalaisen puutarhan lumoissa

Koska kiinalainen Uusi Vuosi kolkuttelee jo ovella, päätimme lasten kanssa kantaa kortemme kekoon ja  shoppailla kotiinkin muutamat juhlan vaatimat koristukset. Nyt siis punaisten lyhtyjen hohteessa koitamme virittäytyä juhlahumuun.

                                   Kultainen hevonen johdattaa meidät hevosen vuoteen 2014

Päivät kuluvat edelleen vauhdilla ja tänään iski taas tarve päästä kartoittamaan saarta hieman lisää, joten päätimme suunnata kulkumme tällä kertaa saaren länsipuolelle Jurongiin.
Lapset oli helppo houkutella matkaan vesipuistovierailun verukkeella, mutta äidillä oli muitakin intressejä matkan varrella. Raahasin siis vastahakoiset lapset kiristyksen varjolla ensin kiertämään kanssani Kiinalaisen puutarhan ennen pääsyä pulikoimaan. Siis Puutarhaan-kuulosti Topin mielestä ihan tappavan tylsältä ajan haaskuulta! Joka tapauksessa jälkikasvun ei auttanut muuta kuin tyytyä kohtaloonsa lunastaakseen palkintonsa vesihuvittelujen parissa.

Saavuimme metron kyyditsemänä Chinese Gardenin asemalle, josta oli n.300m:n kävelymatka puutarhalle. Jo kauas näkyi puiston ylpeys: mahtava tornirakennus, jota puistoalue ympäröi.


 Jo tässä vaiheessa Topin kiinnostus alkoi hiljalleen heräillä; torni oli jäppisenkin mielestä vaikuttavan hieno ilmestys ja herätti pohdintoja josko sinne pääsisi kiipeämään!? Tornia vartioivat kunnioitusta herättävät vartijapatsaat, joiden odotti osoittavan elonmerkkejä minä hetkenä hyvänsä. Kiertelimme tornia ja ihastelimme sen juurella olevia patsaita (joiden uskoin esittävän kiinalaisia hallitsijoita eri aikakausina) ja lueskelimme kylteistä milloin kukakin näistä henkilöistä oli elänyt.


Jatkettuamme vähän matkaa eteenpäin löytyi seuraava kiinnostuksen kohde, valkoinen laivarakennus sekä kaksi hieman pienempää tornia lammen rannalla. Lähdimme ihmettelemään niitä lähempää ja huomasimme että toisen pikkutornin ovi oli auki, joten päätimme kiivetä ihailemaan maisemia tornin huipulta.



Seuraava asia, mikä innoitti jatkamaan matkaa oli kyltti, missä kerrottiin puutarhassa sijaitsevasta kilpikonnamuseosta. Lähdimme siis etsimään, josko sellainen tulisi vastaan. Matkan varrella näin lammen rannalla köllöttelevän valtaisan liskon, jota luulin ensin kivestä tehdyksi koristeeksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti liskon olevan varsin elävä ja valehtelematta häntineen ainakin Topin mittainen!!
Samanlainen lisko kipitti meitä vielä myöhemminkin vastaan ja sitä huomasi jo hyppäävänsä kiireesti sivuun ettei jäisi moisen jalkoihin! Olio muistutti lähinnä pientä dinosaurusta!!

Löysimme kuin löysimmekin kilpikonnanäyttelyn ja Topi oli kovin innokas näkemään mitä näyttely piti sisällään. Maksoimme siis muutaman dollarin pääsymaksun ja saimme mukaamme myös kilpikonnien ruoaksi tarkoitettuja kaalinlehtiä. Ensimmäinen tuttavuus oli valtavan iso maakilpikonna, jota oppaamme opasti meitä ruokkimaan. Sen valtavat leuat pistivät hieman jännittämään ja täti kehottikin olemaan työntämättä sormiaan liian lähelle.


Lapset syöttivät kilppareita innoissaan vaikka nämä jättitankkerit hieman jopa pelottivatkin kovin lähelle tullessaan. Näyttelystä löytyi niin isoja kuin pieniäkin, maalla ja vedessä asuvia kilpikonnia lukuisia eri lajeja joissa riitti kovasti hämmästeltävää.



                                              pitkänenä kilpikonna näytti varsin lystikkäältä

                         Tätä elotonta versiota uskalsi halia ja pusutella hieman lähempääkin.

Näyttelyhuoneesta löytyi vielä satoja (luultavasti tuhansia!) erilaisia koristekilpikonnia, joita ihasteltiin ja hämmästeltiin vielä ennen poistumista. Kiinnostava paikka siis kaikenkaikkinensa jonne toivottiin pääsevänsä vielä uudelleen!

Lähdimme suunnistamaan takaisin kohti isoa tornirakennusta sekä metroasemaan etsiytyäksemme seuraavaksi vesipuistoon palkitaksemme reippaat retkeläiset. Olimme ostaneet metroaseman kaupasta mukaamme hieman eväitä, joten palkitsimme itsemme ahkerasta reippailusta eväitämme nauttien.

Tornin juurelle saavuttuamme, Topi oli päättänyt selvittää josko sinnekin pääsisi kiipeämään. Ei siis muuta kuin rattaat parkkiin ja yhteistuumin ottamaan selvää. Hyväksi (tai huonoksi!) onneksemme torniin oli vapaa-pääsy, joten ei muuta kuin kiipeämään. Koska pieni tytön tyllerömme oli tässä vaiheessa jo kovin väsy ja päivänokosten tarpeessa, ei kiipeäminen oikein enää innostanut, mutta koska perääntymisen mahdollisuutta ei enää annettu, oli tyttö kaapattava kainaloon ja lähdettävä kipuamaan.
7 kerrosta myöhemmin olimme poikkipuhki ryytyneinä viimein huipulla. Maisemat oli huikeat ja korkeuksissa alkoi hieman jo jännittää!


Ei muuta kuin tyttö jälleen kantoon ja laskeutumaan. Nyt kun päivän kuntoilut oli saatu hoidettua pois alta, pääsi Katakin viimein kaipaamilleen päikkäreille rattaisiin meidän kävellessä takaisinpäin kohti metroasemaa.


                                                Pieni puutarha täynnä erilaisia bonzai-puita

Matkan varrella pysähdyimme vielä ihailemaan patsaspuistoa erilaisine eläimineen, joista kukin edusti  vuosilukuja milloin oli eletty minkäkin eläimen vuotta.

                                         Topi löysi omat lempihahmonsa patsaiden joukosta


Siispä tylsäksi tuomittu puutarhakierroksemme ei loppujen lopuksi ollut vaativan yleisömmekään mielestä sittenkään niin tylsä ja tänne luvattiin palata vielä toiste uudelleen. Jäihän meiltä vielä näkemättä viereinen Japanilainen puutarha, jota tällä kertaa emme kuitenkaan jaksaneet enää lähteä kiertämään.

Metroasemalta oli vielä n.500m:n kävelymatka, mutta löysimme vihdoin kaivatun vesipuistonkin ja vedessä polskuttelu olikin varsin tervetullut hikisen puutarhakierroksen jäljiltä.



Retkikuntamme kotiutui iltasella nälkäisinä mutta onnellisina ja jälleen uusia kokemuksia rikkaampana :)

maanantai 13. tammikuuta 2014

Jotain uutta, jotain vanhaa ja paljon punaista ja kultaa

Viikko yksinhuoltajuutta takanapäin, johon on mahtunut taas paljon iloja, murheita ja ikävääkin.

Täällä valmistaudutaan jo vauhdilla Kiinalaiseen Uuteen Vuoteen, joka näkyy kaikkialla, niin katukuvassa, kaupoissa kuin jopa mäkkärimyyjien pukeutumisessakin :). Tuleva vuosi on hevosen vuosi, siispä hevoshahmoja löytyy joka paikasta ja hevosaiheisia pehmoleluja on kaupan kaikkialla.

                                                    Uuden vuoden koristusta lähiostarilla


Kiinalaisen Uuden vuoden juhlinta alkaa virallisesti kiinalaisen kalenterin ensimmäisenä kuukautena ja loppuu sen 15. päivänä (eli juhlinnat aloitetaan 31.1.). Uuteen vuoteen valmistaudutaan ostamalla uusia vaatteita, ottamalla uusia kampauksia sekä ostamalla kaapit täyteen herkkuruokia. Koti siivotaan perusteellisesti ja koristellaan punaisilla ja kultaisilla lyhdyillä ja kukka-sekä paperikoristeilla. Kiinalaista Uutta Vuotta on tapana juhlistaa perheen ja sukulaisten parissa ja kaikille (etenkin naimattomille nuorille, mutta myös muillekin) jaetaan punaisia kirjekuoria, jotka sisältävät parillisen määrän dollareita. Näiden kirjekuorien tarkoituksena on tuottaa saajalleen hyvää onnea. 

Monilla kiinalaisena uutena vuotena nautituilla ruoilla on symbolista merkitystä; ananas ja mandariinit symboloi vaurautta, nuudelit pitkää ikää, kokonainen kala yltäkylläisyyttä jne. Leijona-ja lohikäärmetanssijat täyttävät katukuvan tuodakseen ihmisille vaurautta. Tanssin tarkoitus on pelotella pois pahoja voimia.



                          Myös meillä kotona valmistaudutaan karkoittamaan pahoja henkiä :D

Jäämme mielenkiinnolla siis odottamaan mitä tuo suuri juhla tuo tullessaan ja palaamme raportoimaan sen päätyttyä.

Tavarat alkavat olla hiljalleen löytäneet paikoilleen ja muutamia hankintoja olisi vielä edessä (mm.lasten huoneen kirjahylly) jotta saataisiin loputkin aarteemme niille kuuluville sijoilleen, mutta kaikenkaikkiaan asuntomme alkaa näyttää jo mukavan kodikkaalta :)!

Suuremmilta murheilta ollaan säästytty, mutta pienempien harmitusten parissa on painittu muutamaan otteeseen. Koska kaikkivoipa oma remonttireiskamme on merten tuolla puolen, päätti kodin elektroniikka käyttää tilaisuuden hyväkseen ja koetella kotiäidin hermoja; ensiksi oikuttelemaan ryhtyi televisio, jonka tämä näppärä kodinhengetär sai kun saikin takaisin ojennukseen niinkin mutkikkaalla toimenpiteellä kuin johtojen uudelleenkiinnityksellä. Seuraavaksi päänvaivaa aiheutti pesukone, joka teki lakon pistorasian adapterin vaurioiduttua jo toistamiseen; ongelma ratkaistiin väliaikaiskorjaustoimenpiteellä, eli jatkojohdon hankinnalla,pistorasian jäädessä odottamaan kotisähkärimme tuomiota. Juuri kun ehdin huokaista helpotuksesta ja riemuita onnistuneista korjauksista, pesukone ei ollut saanut vielä tarpeekseen jäynänteosta; ruudulla loisti "vikakoodi" ja kone pidättäytyi sinnikkäästi toimimasta. Lukuisten manailujen ja kirousten saattelemana yritin konsultoida vuokraemäntäämme, armasta aviomiestäni sekä lähes yhtä armasta internettiä, joka pienen selvittelyn jälkeen kertoikin koneen olevan lapsilukossa ja kieltäytyvän sen tähden toimimasta (toimii näköjään erinomaisesti myös meille lapsenmielisille!). Jälleen siis yksinkertainen ratkaisu ylitsepääsemättömältä vaikuttavaan ongelmaan. Yritän tästä lähtien pysytellä paremmissa väleissä kodinelektroniikkamme kanssa ja kenties lausua itsekin muutaman loitsun pahojen henkien karkoittamiseksi ;).

Viikon aikana olemme kerenneet nähdä taas jokusen uudenkin paikan. Alkuviikosta valitsimme kohteeksemme suunnata East coast parkin rannikoille. Pakkasimme mukaamme eväät ja uikkarit ja läksimme ihmettelemään meren kuohuja. Löysimme perille uskollisen kartta-appsin avulla ensin metron ja seuraavaksi bussin kyydittämänä. Kävelimme rantaa pitkin n. kolmisen kilometriä välillä pysähtyen ihailemaan maisemia ja meren aarteita, seuraamaan vaijerin kyydillä matkustavia vesilautailijoita temppuradallaan, kiipeilemään aallonmurtajille ja majakkaan, uimaan sekä evästämään.



 Meri vesi oli yllättävän lämpöistä ja rannalta löytyi toinen toistaan hienompia simpukka-aarteita kotiinviemisiksi.


Rannalla sai mukavasti kulutettua lähes koko päivän ja palasimme kotiin väsyneinä mutta onellisina taas yhtä uutta kokemusta rikkaampina.

Tänään vierailimme jo hyvinkin tutuksi tulleessa Botanic Gardenissa ja pistäydyimme suomalaisten leikkitreffeillä lähiostarillamme. Huomenna Topi pääsee aloittamaan joka tiistaisen suomikoulun opinnot. Odotamme edelleen tietoa koulupaikasta, joten jännitettävää piisaa tulevaisuudellekin. Nyt kuitenkin untenmaille haaveilemaan huolettomasta elämästä :)


maanantai 6. tammikuuta 2014

Uusi vuosi ja Uudet tuulet

Vihdoinkin kaivattu ilo-uutinen: huonekalujemme sekä kaiken muun omaisuutemme oli määrä saapua perille torstai-aamuna. Lapset odottelivat jo malttamattomina omia lelujaan ja loppu perhe vähintään yhtä malttamattomina omia kalusteitaan.

Kävimme aamulla ilmoittautumassa management officeen ja maksamassa hissien suojaksi tarkoitetuista pehmusteista. Sitten palasimme kotiin odottelemaan työmiehiä saapuvaksi. Vihdoin ovikello soi ja roudaus saattoi alkaa. Minä pidin kirjaa toimitetuista tavaroista sitä mukaa kun niitä kannettiin sisälle ja koitin samalla pitää jälkikasvua aloillaan sekä poissa jaloista, joten hermoja ei säästelty tässäkään kohtaa. Ehkä jopa hieman passiivisemmillekin yksilöille sinällään koettelemus pysyä koko päivä aloillaan, saati meidän ikiliikkujille, sillä laatikoita tuntui riittävän loputtomiin ja jälkikasvu alkoi etenevässä määrin turhautumaan toimeettomuuteensa. Vihdoin viimein kaikki laatikot oli saatu sisälle, mutta sitten alkoikin seuraava vaihe eli huonekalujen kasaaminen. Huutelin välillä ohjeistusta mikä tulisi sijoittaa minnekin ja yritin samalla keksiä virikkeitä nyt jo seinille kiipeileville kullanmuruille.

                                                                       Pikkuapulaiset

Lopulta huonekalut olivat paikoillaan ja nurkat täynnänsä pahvilaatikoita, joiden purkamisessa tulisi riittämään puhdetta joksikin aikaa.

Teemu oli määrätty komennukselle Jenkkilään hakemaan lisäoppia 5 viikon ajaksi, joten taksin poimittua hänet kyytiin lauantaina aamuyöllä, jäimme lasten kanssa pärjäilemään keskenämme muuttolaatikoiden keskelle.

Ette kyllä arvaakaan mikä onni ja autuus oli seuraavana aamuna herätä ihka omasta sängystä; jotain sanoinkuvaamattoman hienoa :)))!!! Muutenkin alkoi kotimme näyttää aina vaan enempi kodilta sitä mukaa kun saatiin tavaroita paikoilleen. Tässä vaiheessa saattoi tosin olla hyvinkin tyytyväinen että sitä tavaraa tuli karsittua lähtöruudussa aika rankalla kädellä, vaikka asuntomme olikin kuviteltua tilavampi niin oli myös mukavaa saada pidettyä se suht tilavana. Pari seuraavaa päivää kuluikin omaisuuttamme purkaessa ja ihastellessa. Myös hartaasti kaivatut polkupyörät kiikutettiin pikimiten koeajolle

                                                                    vauhdin hurmaa

Ihmeteltyämme kylliksemme haalimaamme omaisuutta, lähdimme ihmettelemään lähitienootamme seuraavan (Bishanin) metroaseman lähettyvillä päätyen Ang mo kion puistoon. Valtaisa puisto-alue, joka jatkui pitemmälle kun sandaalimme jaksoivat kuljettaa, mutta tarjoili huikean hauskoja leikkipaikkoja ja nähtävää.

                                                           vetten valtias patojensa äärellä

                                                                     Adventure park
                                                                        Lotus garden
                                                                         Lotus garden
                                                                           Lotus garden

                                                                           vesileikkejä

Puistosta löytyi lapsia viihdyttävä seikkailurata, mäkkäri sekä vesileikkipaikka (onneksi olimme osautuneet varautua uikkareilla), joten puuhaa riitti koko päivälle ja uupunut mutta onnellinen retkikuntamme kotiutui vasta iltamyöhään palkiten itsemme kotiravintolan pizzoilla ankarasta aherruksestamme.

Seuraavaksi koittikin jännä päivä; jännityksellä ja kauhulla odotettu koulutenttipäivä. Olimme saaneet vastaukseksi hakemukseemme saapua Kanadakoululle  arvioon ja tekemään tehtäviä, joilla määriteltäisiin Topin osaaminen.
Topia jännitti etukäteen suunnattomasti saapua kuulusteluihin, mutta 1,5 tuntia kului nopsaan Topin esitellessä kykyjään ja äidin kuunnellessa selontekoa koulunkäynnistä. Haastattelusta päästiin siis poistumaan huomattavasti kevyemmin mielin ja jäämme jännittyneitä odottamaan päätöstä.

heipat ensi kertaan