perjantai 28. maaliskuuta 2014

Sembawang National Park

Singaporen pohjoisosasta löytyy Sembawangin luonnonpuisto, joka tarjoili erään perheviikonlopun retkikohteen.

Koska Sembawangiin on hieman työläämpi matkata, kuljimme sinne alkumatkan metrolla jonka jälkeen  vaihdoimme bussikyytiin ja loppumatkan kävelimme määränpäähämme, josta oli tarkoitus löytää uusi leikkipaikka sekä ranta.

Päivä oli jälleen kerran paahtavan kuuma, mutta leikkipaikka löytyi onneksi suht vaivatta ja hikisen leikkituokion jälkeen siirryimme ihmettelemään rantaa.


Rannalla näkyi paljon kalastajia ja ihmisiä retkeilemässä, mutta vesi oli sen verran likaista ja roskaista että se houkutteli vain harvoja uimaan. Tyydyimme siis nauttimaan eväistämme hämmästellen samalla kalastajien toimintaa lasten seuratessa tarkkana vierestä.




Elävät pikkuravut kalansyötteinä kiinnostivat pikkuväkeä kovin ja onnistuivatpa jopa säikäyttämään liian lähelle nenänsä työntäneen pienimmäisen pomppaamalla ulos astiasta karkuteille.



Täälläkin sai helpolla ajan kulumaan ja kalastuksen seuraaminen houkutti lapsia päästä itsekin kokeilemaan kalaonneaan. Ei muuta kuin onkiostoksille siis :)

Sentosa Luge & Siloso Beach

Koitetaanpa taas hieman kiriä blogipäivityksissä.

Vuorossa siis harppaus laskiaisen jälkeisiin tunnelmiin. Koskapa pulkkamäet jäi tällä kertaa välistä, päätettiin suunnistaa Sentosan rannoille nauttimaan vauhdinhurmasta mäkikelkkojen kyydissä. Tähän koko perheen hupiajeluun pääsi osallistumaan perheen pienimmätkin eikä hintakaan päätä huimannut, joten ei muuta kun lippuluukun kautta hisseille.

Lähtökuoppiin meidät kyyditti tuolihissit, jonka kyydistä oli huikean hienot maisemat. Isompia kyyditettäviä alkoi taas hieman jänskättää, mutta pienimmät nauttivat korkeuksissa kiikkumisesta täysin rinnoin







 Vihdoin päästiin huipulle siispä kelkat alle, Kata syliin ja nasta lautaan :). Ekalla laskulla piti tosin hameväen vähän jarrutella, mutta vauhtiin päästyä mentiinkin jo kaasu pohjassa!
Kelkkarata lasketteli alas n.600m:n matkan ja reitin sai valita kahdesta eri vaihtoehdosta, jonka jälkeen päästiin taas nauttimaan tuolihissien kyydistä.



 
Mieleenpainuva kokemus niin isoille kuin pienemmillekin laskettelijoille ja tänne on keretty jo pyydellä moneen kertaan uudelleen.

Kelkkailun jälkeen siirryimme ihmettelemään viereisen Siloso beachin tarjontaa, josta löytyikin hienon rannan lisäksi lukuisia beach clubeja ja ravintoloita. Kävimme tsekkaamassa wave housen, jossa pääsee testaamaan surffitaitojaan keinotekoisesti luodussa aallokossa tai kokeilemaan lukuisia muita vuokralla olevia vesihärveleitä. Tyydyimme tällä kertaa vaan ihmettelemään muiden suorituksia ja tietysti hyödyntämään clubin tarjoamia allas/ravintolapalveluita, jonka jälkeen jatkoimme matkaamme itse rannalle, jossa sitten viihdyttiinkin pitkään rantahiekasta, uimisesta, drinksuista ja naposteltavista nautiskellen :)







Sentosa ei jättänyt ketään kylmäksi tälläkään kertaa. Nämä näkymät vetää magneetin lailla puoleensa aina uudelleen ja uudelleen...

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Bukit Timah Nature Reserve


Jälleen harppaus menneisyyteen, jolloin viikonlopun luontokohteeksi valikoitui Bukit Timahin luonnonpuisto. Bukit Timah on Singaporen korkeimman kukkulan (163m) ympärille sijoittuva suojelualue, johon kuuluu maan suurin yhtenäinen alkuperäinen sademetsäalue. 

Matkustimme alkumatkan metrolla, jonka jälkeen vaihdoimme bussikyytiin ja viimeinen kilometri taittui kävellen. Päivä oli taas paahtavan kuuma ja olimmekin liikkeellä taas kuumimpaan mahdolliseen aikaan alkuiltapäivästä. Olimme pakanneet mukaan juomapullot sekä retkieväät ja täydensimme varmuuden vuoksi juomavarastojamme vielä infokeskuksesta löytyneestä juoma-automaatista, joten helteistä huolimatta läksimme reippaina matkaan.


Valikoimme lukuisista reittivaihtoehdoista sen helppokulkuisimman ja lyhimmän, olihan meillä kuitenkin rattaat matkassa, joten metsäreitit saattoi unohtaa. Heti ensimmäisenä vastassa oli jyrkkääkin jyrkempi ylämäki. Katan istuskellessa mukavasti rattaissa, Teemu pääsi koettelemaan kuntoaan puskemalla urhoollisesti jälkikasvuaan ylös mäen huipulle. Koska urakka alkoi melko pian vaikuttaa kokolailla kohtuuttomalta, houkuteltiin neiti omille jaloilleen jatkamaan matkaa.


Välillä pysähdyttiin ihmettelemään metsän kasvistoa ja arvuuttelemaan toinen toistaan omituisempia luontoääniä sekä hörppimään vettä. 





Loputtomalta tuntuneen kipuamisen jälkeen alkoi itse kultakin välillä usko loppua perille pääsyyn, mutta matkan varrella näkyvät upeat maisemat palkitsivat retkeläiset.

                                          Ylhäältä oli hienot näkymät Dairy Farm Quarry:n 

Viimein pääsimme huipulle, jossa napostelimme eväämme ja hetken jalkojen lepuuttelun jälkeen aloitimme laskeutumisen samaa reittiä.



Kaikkialla oli varoituksia ja kieltotauluja, että apinoita kohdatessa niitä ei saisi mennä liian lähelle eikä ruokkia. Tähyilimme siis silmä kovana koko matkan josko meitä tällä kertaa onnistaisi näkemään edes vilauksen näistä paljon mainostetuista marakateista. Pettymykseksemme yhtään apinaa ei osunut silmiin, joten laskeuduttuamme päätimme jatkaa wc-käynnin jälkeen kotimatkaa. Teemu ja Kata jäivät odottelemaan meitä kun pistäydyimme Topin kanssa asioillamme ja huomasimme samalla että wc-tilojen vierestä lähti lautapäällysteinen reitti samaiselle louhokselle, jonka olimme jo nähneet ylhäältä käsin. Huomasimme, että pienen matkan päässä kävelyreitillä näkyi apina mutustelemassa löytämäänsä hedelmää, joten kiiruhdimme hämmästelemään tätä kaveria lähempää. Harmikseni puhelimeni kameroineen oli jäänyt rattaiden kyytiin, joten kiiruhdimme seuraavaksi hakemaan Teemua ja Kataa paikalle ja toivoimme, että marakatti ei ehtisi sillä välin kadota.
Kata oli ihastuksissaan päästessään näkemään apinan, joka luikkikin pian aarteineen puuhun piiloon. Päätimme kävellä vielä lyhyen matkan kaivokselle ja bongasimme matkalla useampiakin apinoita puissa roikkumassa.



Nyt oli siis kaivatut apinatkin nähty, joten saatoimme jatkaa hyvillä mielin kotimatkaa. Reitin varrelta löytyi vielä leikkipaikkakin keinuineen ja kiipeilytelineineen, jossa lapset viihtyivät vielä pitkän tovin. 
Poistuessamme luonnonsuojelualueelta ja kävellessämme kohti bussipysäkkiä, näimme vähän matkan päässä kadun varrella ihmisiä, jotka olivat pysähtyneet katselemaan jotakin. Tullessamme lähemmäs, huomasimme, että koko tienoo oli täynnä noita etsimiämme apinoita. Niitä istui aidoilla, ihmisten terasseilla, tonkimassa roskiksia sekä juoksentelemassa pitkin teitä. Monilla oli mukanaan pikkuisia ja yhdellä roikkui aivan vastasyntyneen näköinen vauva-apina mahassa mukana tarrautuneena tiukasti kiinni emoonsa. 

                                            




Apinoiden touhuja oli hauska seurata niiden tuijotellessa meitä vähintään yhtä hölmistyneinä kuin me niitä :D! Kata yritti innokkaasti houkutella apinoita tulemaan syliinsä, mutta koska neidillä ei omaksi harmikseen ollut niille mitään lahjuksia, päättivät apinat jättää kutsun noteeraamatta.

Apinaa ei siis tällä erää saatu matkaan mukaan, mutta paljon hyviä kuvia sekä hauskoja kokemuksia senkin edestä :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Universal Studios

 Muutama viikko takaperin päästiin toteuttamaan pikku-ukon pitkäaikainen toive päästä vierailulle Universal Studiosiin. Topi kertoi aamulla nähneensä unta huvipuistosta, jossa ei kuitenkaan ehtinyt päästä laitteisiin, joten sanoista tekoihin ja paikkaamaan huvittelun tarvetta.

Universal Studios sijaitsee, missäpä muualla kuin Sentosan saarella. Sinne siis taksin kyyditsemänä varailemaan tikettejä. Koska 6kk:n passista oli parhaillaan tarjous, eikä hinta eronnut liiemmälti kertamaksusta, jouduimme hankkimaan itsellemme rajattoman sisäänpääsyn seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Lisää huvittelua siis tiedossa lähitulevaisuudessakin :).

Lunastettuamme passimme, läksimme kartoittamaan aluetta. Elokuvamaailma tarjoili meille nähtävää Hollywoodin, New Yorkin, Scifin, Muinaisegyptin, Dinosaurusmaan, Madagascarin ja Satumaan tiimoilta. Ensimmäisenä törmäsimme Hollywoodin rock-n-rollin maailmaan:



                Nautimme kyseisessä kuppilassa myöhemmin myös asiaan kuuluvat burgerimätöt.

                                             Seuraavaksi tutustuimme New Yorkin antimiin:


                                     Spaghetti space chasen junan kyytiin pääsi koko perhe.

Seuraavana meitä oli vastassa huikeita elämyksiä tarjoileva scifimaailma. Transformers robotit teki pikkumieheen lähtemättömän vaikutuksen 3Dradalla, jossa paettiin robottien hyökkäyskseltä.



Katan ottaessa päikkäreitä kiertelimme odotellessa katsastamassa paikkoja. Väki alkoi lisääntyä ja jonot laitteisiin kasvaa. Odotusaika laitteisiin oli n.puolesta tunnista tuntiin, joten täällä jo tutuksi tulleeseen jonotukseen sai varautua.

Egyptimaa tarjoili hienoja sfinksejä, faaraoita ja vaikuttavia muumiokohtaamisia, jotka jäivät kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa.


 Erehdyimme Topin kanssa kävelemään tästä portista, joka johdatti meidät muumion hautoihin pimeälle vuoristoradalle etsimään kadonnutta kirjaa poistaaksemme muumion kirouksen. Syy siihen miksi nuoremmat lapset loistivat poissaolollaan selvisi paikanpäällä; rata oli siinämäärin hiuksianostattavan pelottava että olisi jäänyt allekirjoittaneeltakin väliin jos olisi ennalta tiennyt mihin osallistui.

Nämäkin uroot jännittivät pikkuneitiä, mutta koskapa kuva oli saatava, joten lasten oli alistuttava kohtaloonsa muinaishistoriallisina mannekiineina ;)

Seuraavaksi vastaamme kävelivät suuret ja mahtavat dinosaurukset. Jostain kumman syystä pikkuneitimme on varsin viehtynyt näihin ilmestyksiin, joten suloisia(?!) dinoja oli kiva päästä paijailemaan, halimaan ja ratsastamaan niiden kyyditsemänä.


                                                       Kata fiilistelemässä dinomunassa
                                        Suloinen pikku dinosaurus kuoriutumassa munastaan
                                                                Lentoliskojen kyydissä
Kata joutui kuitenkin katkeraksi pettymyksekseen odottelemaan kun muut kiersivät vuorollaan lautalla dinovirtaa pitkin, jossa dinosaurukset hyökkäilivät kimppuumme milloin miltäkin suunnalta.

Jäimme seuraamaan välillä ohikulkevaa paraatia, jossa meille esittäytyi studion eri elokuvahahmot.






 Satumaasta ja Madagascarilta löytyi myös pikkuväellekin sopivaa ihmeteltävää karuselleineen ja venekyyteineen ja joutuipa Katakin isänsä kuskaamana elämänsä ensimmäiselle vuoristorata ajelullekin, jonne oli jostain syystä mittojensa puolesta riittävän pitkä!! Täällä Aasiassa kun kaikki rajoitukset näköjään ilmoitetaan pituuden eikä suinkaan iän puolesta. Neidin ilme oli vähintäänkin näkemisen arvoinen kyydin päätyttyä kaiken sen hämmästyksen ja vauhdin sokaisemana. Sen suuremmin traumatisoitumatta(?) Kata oli valmis kuitenkin uusimaan ajelunsa, joten tännekin saattaa joutua palaamaan vielä tulevaisuudessakin.


Mukava päivä hienoissa puitteissa tarjoili elämyksiä koko perheelle koko rahan edestä. Ehdimme aika hyvin kierrellä koko alueen läpi, mutta nähtävää ja koettavaa riittää varmasti myös tulevillekin kerroille :).