perjantai 5. joulukuuta 2014

Koululaiset




Singaporessa koulunkäynti otetaan hyvin vakavasti. Usein Katan kanssa liikkuessani sain kyselyjä paikallisilta (jotka ovat siis hyvin suorapuheisia-välillä liiankin) aiheesta eikö tyttö ole vieläkään koulussa?!

Täällä siis puhutaankin koulusta alusta alkaen-ei mistään päiväkodista tai kerhosta (no pienimmät sentään käyvät Nurseryssa, joka on jossain määrin päiväkotiin rinnastettavissa)! Kaikki lapset laitetaan siis kouluun hyvin varhain, oli vanhemmat töissä tai ei- taatakseen hyvän koulutuksen jälkeläisellään alusta lähtien. Täällä on kuitenkin melkoinen häpeä ellei viimeistään viisivuotiaana ole luku-ja kirjoitustaito hallussa!

Katakin kiinnostui koulunkäynnistä Topin päästyä opintielle ja alkoi tylsyyttään aktiivisesti kyselemään milloin hänkin pääsisi kouluun. Singaporessa paikallisissa kouluissa aloitetaan päivä aikaisin, 7 maissa ja alakoululaisilla koulupäivä kestää vähintään 6 tuntia. Kansainväliset koulut (mm. Topin Kanadakoulu) on aloituksen suhteen hieman armollisempi ja koulupäivä alkaa vasta klo 9. Koulua käydään ensimmäiseltä luokalta lähtien kuitenkin 6h päivässä, jonka jälkeen koulu tarjoaa lukuisia erilaisia iltapäivä-aktiviteetteja halukkaille, musiikista golffiin ja legorakenteluun.

Topi pääsi aloittamaan Kanadakoulussa siis viime huhtikuussa ja on siitä lähtien ollut englanninkielen "tukiopetuksessa". Topin luokalla on monia eri kansalaisuuksia ja opettaja sekä luokkakaverit (ainakin siis suurin osa) vaihtuu vuosittain totuttaen oppilaat alusta lähtien tulemaan toimeen erilaisten opettajien sekä luokkatovereiden kanssa ja antaen opettajille mahdollisuuden keskittyä opetuksessaan yhteen ikäryhmään.

Nyt kun Topilla on koulunkäyntiä takana reilu puoli vuotta, alkaa englanti olla jo hyvin hallussa ja Topi päässeekin piakkoin pois englannin tukiopetusryhmästä. On ollut kovin mielenkiintoista ja hämmästyttävää (ja kadehdittavaa!) seurata vierestä miten nopeasti lapsi omaksuu uuden kielen! Enpä olisi puoli vuotta sitten vielä uskonut, että meillä käydään kotona keskusteluja englanniksi ja luetaan sujuvasti englanninkielistä kirjallisuutta! Tämä on todella yksi niitä parhaita asioita, mitä voi maailmalla lapselleen tarjota ennakkoluulojen rikkomisen ja maailmankatsomuksen lisäksi!!

Topi on luonteeltaan perus-suomalainen poika, joten uuden kielen omaksuminen, saati käyttäminen on vienyt ujolta pojalta aikaa. Aluksi tarkkailtiin sivusta pitkään, ennenkuin kieltä rohkaistuttiin käyttämään. Fiksuna poikana Topi imi uuden taidon kuin sieni ja uudet ystävät ovat olleet ehdottomasti paras kannustin kielen käyttöön!! Toisaalta huomaan samoja piirteitä itsessänikin, että vaikka kieli olisikin hallussa, niin sen käyttämistä jännittää epävarmuudessaan joka tapauksessa melkoisen paljon! Singaporessa kuitenkin kaikkialla pärjää loistavasti englannilla ja kaikki kehuvat miten hienosti me suomalaiset sitä osaamme!

Kun Topi oli saateltu onnellisesti opintielle, oli aika ryhtyä etsimään siskollekin kaipaamaansa koulua. Koska asustamme täällä melko pohjoisessa osassa saarta, ei koulutarjonta ollut yhtä kattavaa kuin lähempänä keskustaa, ts. kouluja kyllä löytyi, muttei aivan naapurista. Kuten jo aiemmin todettu, on kansainvälisten-ja paikallisten koulujen välillä melko suuriakin eroja. Koska kumpikaan lapsistamme ei osannut englantia sujuvasti ennalta, oli kansainvälinen koulu heidän osaltaan oikeastaan ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Selvittelin lähestulkoon kaikki lähialueemme koulut ja aloin käymään läpi vaihtoehtoja mikä olisi passeli koulu Katalle. Meidän pääasiallinen tavoite oli kuitenkin, että Kata saisi koulusta kaipaamiaan ystäviä sekä oppisi englantia. Löysin lähinaapuristosta koulun, joka vaikutti täyttävän toiveemme: White Lodge, expattien suosima vaihtoehto, jossa keskitettiin noin puolet ajasta opiskeuun ja puolet leikkimiseen. Koska monet paikalliset koulut keskittyvät alusta alkaen yksinomaan opiskeluun, vaikutti White Lodge mukavan kotoisalta vaihtoehdolta koulunkäynnin aloitukseen, jossa lapselle annettiin vielä mahdollisuus olla lapsi ja oppia leikkien ja laulujen kautta. Siispä ilmoitimme kuopuksemme kyseiseen oppilaitokseen lokakuun loppupuolelta lähtien.

Serangoonin White Lodge on pieni ja uudehko koulu (aloitti toimintansa 2-vuotta sitten), jonne on meiltä noin kilometrin matka. Kata käy tällä hetkellä koulua 3 päivänä viikossa 3h kerralla. Aluksi tyttöä toki jännitti, eihän Kata ymmärtänyt mitään, mitä kukaan koulussa sanoi eikä osannut itsekään kommunikoida muiden ymmärtämällä kielellä. Ryhmät tässä koulussa ovat hyvin pieniä (n.5-8 oppilasta/ryhmä). Katan opettajana on Intialaistaustainen nainen, joka vaikuttaa kovin jämptiltä ja mukavalta.

 Katan koulun pihamaalla on oma puutarha, jota lapset pääsevät hoitamaan ja kastelemaan. Tämä tuntuu olevan kovin mieluisaa ja antoisaa puuhaa pikkukoululaisille :)!
             Koulussa tutustutaan eri eläinlajeihin, joita pääsee myös kuvittamaan ja maalaamaan.

Täällä lapsille opetetaan pienestä pitäen hyviä käytöstapoja ja lapset osaavat jo varhain sanoa: please, excuse me  sekä tervehtiä ja hyvästellä toiset ihmiset. Myöskin opettajaa kohdellaan ja nimitellään arvostavasti. Täällä puututaan herkästi kiusaamiseen ja oletetaan, että oppilaat kunnioittavat ja noudattavat sääntöjä. Koulusta voidaan myöskin erottaa huonon käytöksen/tottelemattomuuden seurauksena.

Kouluissa järjestetään paljon erilaisia retkiä ja tapahtumia, joihin vanhempien edellytetään osallistuvan kykenemisiensä mukaan; koulunkäynti ei siis ole pelkkää pulpetissa istumista vaan käytännön oppimista havainnollistamisen kautta. Tottakai vanhemmat saavat avata kukkaron nyörejään muutenkin jo kalliiden koulumaksujen lisäksi tukeakseen kalleimpansa oppimistuloksia.
Science centerit ja eläintarhat tulevat tutuiksi siis jo varhain ja retkikohteita järkkäillään milloin minnekin.

Vähintään kerran kuussa toteutetaan myös "End of unit celebration" jossa käydään yhdessä vanhempien kanssa läpi opinjakson teema, tavoitteet ja suoriutuminen mitä ollaan kyseisen jakson aikana opiskeltu/pärjätty. Koululla järjestetään myös runsaasti erilaisia juhlia ja tapahtumia, joihin pääsevät myös vanhemmat osallistumaan.

 Minun maailmani: tässä tehtävässä lapset pääsivät kertomaan omista taustoistaan, perheestään, harrastuksistaan, perinneruoistaan yms.

  

              End of unit celebrationin päätteeksi päästiin esittämään luokan harjoittelema laulu.

Toisaalta on ollut aivan ihanaa päästä sisään lasten koulumaailmaan ja nähdä sitkeän opiskelun kantamaa hedelmää! Sellaiseen kun ei aina tunnu olevan aikaa ja mahdollisuutta. Vaikka täällä lapsilta vaaditaankin paljon, ovat he osoittaneet kykynsä siihen mihin lapsi tai kuka tahansa meistä halutessaan (tai vaadittuna?!) kykenee. Ehkä suurimman arvon täkäläiselle koulumaailmalle antaa kuitenkin sen suhteen, miten lapsia opetetan huomioimaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä sekä kokeilemaan siipiään tietäen että vain taivas ja ihmisen omat ennakkoluulot ovat rajana siihen mitä kukakin meistä saa aikaan :).

Halloween partyn kuvatuksia juhlapaikkana Canadian International school, Tanjong Katong Campus




Suomi-neito edustaa 
Katan United Nations-tapahtumapäivältä

Terveiset siis tältä erää, lisää kuulumisia taas jatkossa. 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Bali




Singaporessa on joka koulussa lomat hieman eri aikaan ja eri pituiset. Topin Kanadakoulussa oppilaat saivat lokakuussa nauttia 2 viikon syyslomasta ja Teemukin oli saanut järjestettyä itselleen vapaata samaiseen aikaan, joten pääsimme jälleen reissun päälle hämmästelemään uusia maisemia.

Syyslomamme matkakohteeksi valikoitui Bali, jonne olimme varanneet viikon matkan. Lähdimme siis odottavaisin mielin tutkimaan mitä tämä paljon puhuttu paratiisisaari piti sisällään. Balille on täältä mukavan lyhyt lento, vain parisen tuntia ja vaikka sadekausi kolkuttelikin jo ovella, suosivat kelit meitä koko matkan ajan eikä sateet häirinneet lomailuamme.

Olimme varanneet 2 eri majoitusta eri puolilta saarta. Aluksi suuntasimme saaren itä-koillispuolelle Amediin, jonne oli lentokentältä parin tunnin ajomatka. Kuljimme tämän matkan taksikyydillä, joka oli suht kohtuu hintainen. Matkasimme määränpäähämme iltahämärässä loppumatkan mutkaisia vuoristoteitä kaarrellen, joten maisemia ei päässyt juurikaan ihailemaan, sen sijaan ehdimme hyvin keskittyä pelkäämään villisti kaahaavan kuskimme kyydissä! Balin liikennettä ei turhaan kutsuta kaoottiseksi, kaikki vaikuttavat ajelevan miten ja minne sattuu eikä liikennesääntöjä tai mitään logiikkaa ajamisessa tunnu juurikaan olevan. Turvavyötkin osottautui puutteellisiksi, joten lapset vyötettyä allekirjoittanut joutui tyytymään puristamaan penkkiä ja rukoilemaan parasta.
Perille päästiin kaikesta huolimatta ehjin nahoin ja lapsilla alkoi jo väsymys painaa kellon näyttäessä uni aikaa.

Amed on rauhallinen pieni kalastajakylä, jossa pääsee ihailemaan sitä "aitoa Balin luonnonkauneutta" jota turismi ei ole isommin pilannut. Toki Amedistakin löytyy majoitusvaihtoehtoja vieri vierestä kuten koko Balilta, mutta täällä saa vielä nauttia omasta rauhasta sekä upeista vuoristo-ja merimaisemista ilman että kokisi tulleensa turistien tai yli-innokkaiden kauppiaiden piirittämäksi. Lähistöllä kohoaa myös saaren aktiivinen tulivuori Gunung Batur (1717m).

Olimme valinneet majapaikaksemme Apa Kabar Villan, joka sijaitsi meren rannalla. Tämä huvilakylä piti sisällään 12 "mökkiä", joista suurin osa vaikutti olevan tyhjillään. Saimme ystävällisen vastaanoton ja meidät saateltiin laukkuinemme majapaikkaamme.




Katselimme pikaisesti tilukset läpi ja aloimme valmistella lapsia untenmaille. Mökissämme oli isohko huone, jonka yläpuolella oli parvi makuupaikkoineen, josta tuli lasten yöpymispaikka. Alue oli kovin vehreä, siisti ja rauhallinen. Ainoastaan yläpuolelta kulkevalta tieltä saattoi kuulla liikenteen äänet, joita emme kuitenkaan kokeneet häiritseviksi. Iltahämärässä pääsi vielä ihastelemaan mökkimme ohi toistuvasti viuhahtavia lepakoita.

Pihalta löytyi uima-allas, jota pääsimme seuraavana aamuna aamiaisen nautittuamme koekäyttämään.


Aamiaiseksi oli tarjolla 3 vaihtoehtoa, jotka pitivät sisällään runsaasti hedelmiä, kahvia, mehua, leipää, omlettia sekä pannareita.







Amedissa olo aikanamme keskityimme ihailemaan lähialueen hienoja vuoristomaisemia, testaamaan paikallisia ruokia pienissä ravintoloissa, joita oli tarjolla useita, meidän ollessa monesti kuitenkin ainoita asiakkaita, joten saimme varsin henkilökohtaista palvelua. Joskus ruokaa joutui odottelemaan pitkän tovin, henkilökunnan saattaessa hurauttaa lähikauppaan tai naapuriravintolaan hankkimaan ruokatarpeita. Täällä ei kenelläkään näyttänyt olevan kiire mihinkään ja paikallisten elämä vaikutti kovin seesteiseltä.

                             






Lomakylämme edustalla oleva ranta oli kovin kivikkoinen, joten se ei ollut järin ihanteellinen uimiseen. Miesväkemme kävi paikallisen kalastajan kyydillä veneilemässä rantaa pitkin ja kokeilemassa kalaonneaan. Saalista ei kuitenkaan sillä kertaa tullut, mutta maisemat oli hienot ja vesi kovin kirkasta mahdollistaen tutustumisen myöskin vedenalaisiin maisemiin.




Amedin loman huippuhetki oli ehdottomasti sukellusretki lähipoukamaan. Vuokrasimme majapaikastamme sukellusvarusteet ja kävelimme räpylät ja snorkkelit matkassamme parin kilometrin päässä sijaitsevaan poukamaan, josta löytyi huikeat sukellus mahdollisuudet.


Puimme siis varusteet päällemme ja aloimme harjoittelemaan sukelluksen saloja. Vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta sijaitsi iso koralliriutta, joka oli tulvillaan erilaisia koralleja sekä toinen toistaan upeampia värikkäitä kaloja! Riitti kun pisti pään pinnan alle päästäkseen ihastelemaan näitä unohtumattomia maisemia. Lapsetkin rohkaistuivat riutoille ja onnistuivat kurkkimaan vedenalaisen maailman ihmeitä. Kokemus oli meille kaikille aivan huikea ja taatusti unohtumaton!

Viiden päivän Amedin loman jälkeen oli aika vaihtaa majapaikkaa. Aloitimme aamun synttärisankarimme lahjomisella.




Koska lahjapaperin löytyminen osottautui liian haastavaksi, jouduimme käyttämään hieman luovuutta paketoinnissa. Onneksi luonnonantimet kelpasivat siihenkin tarkoitukseen ja sankarin saama puhelin onnistuttiin piilottamaan lehtikääreisiin.

Seuraava kohteemme sijaitsi lentokentän lähistöllä saaren länsipuolella Kuta beachilla. Onnistuimme järjestämään kyydityksen majapaikkamme tarjoilijan miehen kuljetuksessa. Olimme tähän tarjoukseen enemmän kuin tyytyväisiä kyseisen herrasmiehen ajellessa huomattavasti rauhallisemmin reggaen tahdittamana. Koska olimme tällä kertaa liikkeellä valoisaan aikaan, pääsimme myös ihailemaan matkalla hienoja maisemia.








Kaikkialla näkyi runsaasti riisiviljelmiä sekä paikallisia ihmisiä työntouhussa. Täällä miehet näyttivät ottavan lungisti, naisten hoitaessa suurimman osan työnteosta lasten hääriessä mukana arkiaskareissa.

Saavuimme siis Kutalle, Balin pahimpaan turistirysään, jossa pääsi näkemään täysin erilaisen puolen  Balista Amedin jälkeen. Kutaa voi hyvin nimittää "Australialiaisten Kanariansaariksi". Täällä pääsi aitoon turistitunnelmaan lukuisine rihkama-ja käsityökauppoineen, ravintoloineen ja innokkaine kaupustelijoineen. Kutalla riitti porukkaa erittäin runsain mitoin ja autolla liikkuminen keskustassa oli kovin hidasta ja aikaa vievää.








Olimme varanneet synttärisankarin kunniaksi huoneen Balin Hard Rock hotellilta, jossa pääsimme jatkamaan juhlintaa.





                Pakollinen ruokailu Hard Rock cafessa kruunattiin kelpo jätskiannoksella!

Hotelli oli suuri ja viihtyisä ja lapset nauttivat hotellin allasalueen tarjonnasta vesiliukumäkineen.





Noin 100m:n päässä hotelliltamme oli upea hiekkaranta. Kävimme uimassa meressä ja hyppimässä aalloilla sekä ihailemassa kaunista auringonlaskua.






Myös ranta oli täynnä turisteja sekä kaupustelijoita, jotka hyörivät innokkaina kimpussa myyden koruja, jäätelöä, juomista, hattuja, bambumattoja, hiusten letitystä ym.

Rakennukset Balilla oli kovin kauniita ja koristeellisia ja erilaisia, usein hurjan näköisiä patsaita löytyi kaikkialta.





Viikon ajaksi riitti runsaasti nähtävää ja koettavaa ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja maisemat kauniita. Bali ei siis ole suotta lunastanut titteliään yhtenä maailman kauneimmista saarista.