Singaporessa on joka koulussa lomat hieman eri aikaan ja eri pituiset. Topin Kanadakoulussa oppilaat saivat lokakuussa nauttia 2 viikon syyslomasta ja Teemukin oli saanut järjestettyä itselleen vapaata samaiseen aikaan, joten pääsimme jälleen reissun päälle hämmästelemään uusia maisemia.
Syyslomamme matkakohteeksi valikoitui Bali, jonne olimme varanneet viikon matkan. Lähdimme siis odottavaisin mielin tutkimaan mitä tämä paljon puhuttu paratiisisaari piti sisällään. Balille on täältä mukavan lyhyt lento, vain parisen tuntia ja vaikka sadekausi kolkuttelikin jo ovella, suosivat kelit meitä koko matkan ajan eikä sateet häirinneet lomailuamme.
Olimme varanneet 2 eri majoitusta eri puolilta saarta. Aluksi suuntasimme saaren itä-koillispuolelle Amediin, jonne oli lentokentältä parin tunnin ajomatka. Kuljimme tämän matkan taksikyydillä, joka oli suht kohtuu hintainen. Matkasimme määränpäähämme iltahämärässä loppumatkan mutkaisia vuoristoteitä kaarrellen, joten maisemia ei päässyt juurikaan ihailemaan, sen sijaan ehdimme hyvin keskittyä pelkäämään villisti kaahaavan kuskimme kyydissä! Balin liikennettä ei turhaan kutsuta kaoottiseksi, kaikki vaikuttavat ajelevan miten ja minne sattuu eikä liikennesääntöjä tai mitään logiikkaa ajamisessa tunnu juurikaan olevan. Turvavyötkin osottautui puutteellisiksi, joten lapset vyötettyä allekirjoittanut joutui tyytymään puristamaan penkkiä ja rukoilemaan parasta.
Perille päästiin kaikesta huolimatta ehjin nahoin ja lapsilla alkoi jo väsymys painaa kellon näyttäessä uni aikaa.
Amed on rauhallinen pieni kalastajakylä, jossa pääsee ihailemaan sitä "aitoa Balin luonnonkauneutta" jota turismi ei ole isommin pilannut. Toki Amedistakin löytyy majoitusvaihtoehtoja vieri vierestä kuten koko Balilta, mutta täällä saa vielä nauttia omasta rauhasta sekä upeista vuoristo-ja merimaisemista ilman että kokisi tulleensa turistien tai yli-innokkaiden kauppiaiden piirittämäksi. Lähistöllä kohoaa myös saaren aktiivinen tulivuori Gunung Batur (1717m).
Olimme valinneet majapaikaksemme Apa Kabar Villan, joka sijaitsi meren rannalla. Tämä huvilakylä piti sisällään 12 "mökkiä", joista suurin osa vaikutti olevan tyhjillään. Saimme ystävällisen vastaanoton ja meidät saateltiin laukkuinemme majapaikkaamme.
Katselimme pikaisesti tilukset läpi ja aloimme valmistella lapsia untenmaille. Mökissämme oli isohko huone, jonka yläpuolella oli parvi makuupaikkoineen, josta tuli lasten yöpymispaikka. Alue oli kovin vehreä, siisti ja rauhallinen. Ainoastaan yläpuolelta kulkevalta tieltä saattoi kuulla liikenteen äänet, joita emme kuitenkaan kokeneet häiritseviksi. Iltahämärässä pääsi vielä ihastelemaan mökkimme ohi toistuvasti viuhahtavia lepakoita.
Pihalta löytyi uima-allas, jota pääsimme seuraavana aamuna aamiaisen nautittuamme koekäyttämään.
Aamiaiseksi oli tarjolla 3 vaihtoehtoa, jotka pitivät sisällään runsaasti hedelmiä, kahvia, mehua, leipää, omlettia sekä pannareita.
Amedissa olo aikanamme keskityimme ihailemaan lähialueen hienoja vuoristomaisemia, testaamaan paikallisia ruokia pienissä ravintoloissa, joita oli tarjolla useita, meidän ollessa monesti kuitenkin ainoita asiakkaita, joten saimme varsin henkilökohtaista palvelua. Joskus ruokaa joutui odottelemaan pitkän tovin, henkilökunnan saattaessa hurauttaa lähikauppaan tai naapuriravintolaan hankkimaan ruokatarpeita. Täällä ei kenelläkään näyttänyt olevan kiire mihinkään ja paikallisten elämä vaikutti kovin seesteiseltä.
Lomakylämme edustalla oleva ranta oli kovin kivikkoinen, joten se ei ollut järin ihanteellinen uimiseen. Miesväkemme kävi paikallisen kalastajan kyydillä veneilemässä rantaa pitkin ja kokeilemassa kalaonneaan. Saalista ei kuitenkaan sillä kertaa tullut, mutta maisemat oli hienot ja vesi kovin kirkasta mahdollistaen tutustumisen myöskin vedenalaisiin maisemiin.
Amedin loman huippuhetki oli ehdottomasti sukellusretki lähipoukamaan. Vuokrasimme majapaikastamme sukellusvarusteet ja kävelimme räpylät ja snorkkelit matkassamme parin kilometrin päässä sijaitsevaan poukamaan, josta löytyi huikeat sukellus mahdollisuudet.
Puimme siis varusteet päällemme ja aloimme harjoittelemaan sukelluksen saloja. Vain muutaman kymmenen metrin päässä rannasta sijaitsi iso koralliriutta, joka oli tulvillaan erilaisia koralleja sekä toinen toistaan upeampia värikkäitä kaloja! Riitti kun pisti pään pinnan alle päästäkseen ihastelemaan näitä unohtumattomia maisemia. Lapsetkin rohkaistuivat riutoille ja onnistuivat kurkkimaan vedenalaisen maailman ihmeitä. Kokemus oli meille kaikille aivan huikea ja taatusti unohtumaton!
Viiden päivän Amedin loman jälkeen oli aika vaihtaa majapaikkaa. Aloitimme aamun synttärisankarimme lahjomisella.
Koska lahjapaperin löytyminen osottautui liian haastavaksi, jouduimme käyttämään hieman luovuutta paketoinnissa. Onneksi luonnonantimet kelpasivat siihenkin tarkoitukseen ja sankarin saama puhelin onnistuttiin piilottamaan lehtikääreisiin.
Seuraava kohteemme sijaitsi lentokentän lähistöllä saaren länsipuolella Kuta beachilla. Onnistuimme järjestämään kyydityksen majapaikkamme tarjoilijan miehen kuljetuksessa. Olimme tähän tarjoukseen enemmän kuin tyytyväisiä kyseisen herrasmiehen ajellessa huomattavasti rauhallisemmin reggaen tahdittamana. Koska olimme tällä kertaa liikkeellä valoisaan aikaan, pääsimme myös ihailemaan matkalla hienoja maisemia.
Kaikkialla näkyi runsaasti riisiviljelmiä sekä paikallisia ihmisiä työntouhussa. Täällä miehet näyttivät ottavan lungisti, naisten hoitaessa suurimman osan työnteosta lasten hääriessä mukana arkiaskareissa.
Saavuimme siis Kutalle, Balin pahimpaan turistirysään, jossa pääsi näkemään täysin erilaisen puolen Balista Amedin jälkeen. Kutaa voi hyvin nimittää "Australialiaisten Kanariansaariksi". Täällä pääsi aitoon turistitunnelmaan lukuisine rihkama-ja käsityökauppoineen, ravintoloineen ja innokkaine kaupustelijoineen. Kutalla riitti porukkaa erittäin runsain mitoin ja autolla liikkuminen keskustassa oli kovin hidasta ja aikaa vievää.
Olimme varanneet synttärisankarin kunniaksi huoneen Balin Hard Rock hotellilta, jossa pääsimme jatkamaan juhlintaa.
Pakollinen ruokailu Hard Rock cafessa kruunattiin kelpo jätskiannoksella!
Hotelli oli suuri ja viihtyisä ja lapset nauttivat hotellin allasalueen tarjonnasta vesiliukumäkineen.
Noin 100m:n päässä hotelliltamme oli upea hiekkaranta. Kävimme uimassa meressä ja hyppimässä aalloilla sekä ihailemassa kaunista auringonlaskua.
Rakennukset Balilla oli kovin kauniita ja koristeellisia ja erilaisia, usein hurjan näköisiä patsaita löytyi kaikkialta.
Viikon ajaksi riitti runsaasti nähtävää ja koettavaa ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja maisemat kauniita. Bali ei siis ole suotta lunastanut titteliään yhtenä maailman kauneimmista saarista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti