perjantai 17. tammikuuta 2014

Kiinalaisen puutarhan lumoissa

Koska kiinalainen Uusi Vuosi kolkuttelee jo ovella, päätimme lasten kanssa kantaa kortemme kekoon ja  shoppailla kotiinkin muutamat juhlan vaatimat koristukset. Nyt siis punaisten lyhtyjen hohteessa koitamme virittäytyä juhlahumuun.

                                   Kultainen hevonen johdattaa meidät hevosen vuoteen 2014

Päivät kuluvat edelleen vauhdilla ja tänään iski taas tarve päästä kartoittamaan saarta hieman lisää, joten päätimme suunnata kulkumme tällä kertaa saaren länsipuolelle Jurongiin.
Lapset oli helppo houkutella matkaan vesipuistovierailun verukkeella, mutta äidillä oli muitakin intressejä matkan varrella. Raahasin siis vastahakoiset lapset kiristyksen varjolla ensin kiertämään kanssani Kiinalaisen puutarhan ennen pääsyä pulikoimaan. Siis Puutarhaan-kuulosti Topin mielestä ihan tappavan tylsältä ajan haaskuulta! Joka tapauksessa jälkikasvun ei auttanut muuta kuin tyytyä kohtaloonsa lunastaakseen palkintonsa vesihuvittelujen parissa.

Saavuimme metron kyyditsemänä Chinese Gardenin asemalle, josta oli n.300m:n kävelymatka puutarhalle. Jo kauas näkyi puiston ylpeys: mahtava tornirakennus, jota puistoalue ympäröi.


 Jo tässä vaiheessa Topin kiinnostus alkoi hiljalleen heräillä; torni oli jäppisenkin mielestä vaikuttavan hieno ilmestys ja herätti pohdintoja josko sinne pääsisi kiipeämään!? Tornia vartioivat kunnioitusta herättävät vartijapatsaat, joiden odotti osoittavan elonmerkkejä minä hetkenä hyvänsä. Kiertelimme tornia ja ihastelimme sen juurella olevia patsaita (joiden uskoin esittävän kiinalaisia hallitsijoita eri aikakausina) ja lueskelimme kylteistä milloin kukakin näistä henkilöistä oli elänyt.


Jatkettuamme vähän matkaa eteenpäin löytyi seuraava kiinnostuksen kohde, valkoinen laivarakennus sekä kaksi hieman pienempää tornia lammen rannalla. Lähdimme ihmettelemään niitä lähempää ja huomasimme että toisen pikkutornin ovi oli auki, joten päätimme kiivetä ihailemaan maisemia tornin huipulta.



Seuraava asia, mikä innoitti jatkamaan matkaa oli kyltti, missä kerrottiin puutarhassa sijaitsevasta kilpikonnamuseosta. Lähdimme siis etsimään, josko sellainen tulisi vastaan. Matkan varrella näin lammen rannalla köllöttelevän valtaisan liskon, jota luulin ensin kivestä tehdyksi koristeeksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti liskon olevan varsin elävä ja valehtelematta häntineen ainakin Topin mittainen!!
Samanlainen lisko kipitti meitä vielä myöhemminkin vastaan ja sitä huomasi jo hyppäävänsä kiireesti sivuun ettei jäisi moisen jalkoihin! Olio muistutti lähinnä pientä dinosaurusta!!

Löysimme kuin löysimmekin kilpikonnanäyttelyn ja Topi oli kovin innokas näkemään mitä näyttely piti sisällään. Maksoimme siis muutaman dollarin pääsymaksun ja saimme mukaamme myös kilpikonnien ruoaksi tarkoitettuja kaalinlehtiä. Ensimmäinen tuttavuus oli valtavan iso maakilpikonna, jota oppaamme opasti meitä ruokkimaan. Sen valtavat leuat pistivät hieman jännittämään ja täti kehottikin olemaan työntämättä sormiaan liian lähelle.


Lapset syöttivät kilppareita innoissaan vaikka nämä jättitankkerit hieman jopa pelottivatkin kovin lähelle tullessaan. Näyttelystä löytyi niin isoja kuin pieniäkin, maalla ja vedessä asuvia kilpikonnia lukuisia eri lajeja joissa riitti kovasti hämmästeltävää.



                                              pitkänenä kilpikonna näytti varsin lystikkäältä

                         Tätä elotonta versiota uskalsi halia ja pusutella hieman lähempääkin.

Näyttelyhuoneesta löytyi vielä satoja (luultavasti tuhansia!) erilaisia koristekilpikonnia, joita ihasteltiin ja hämmästeltiin vielä ennen poistumista. Kiinnostava paikka siis kaikenkaikkinensa jonne toivottiin pääsevänsä vielä uudelleen!

Lähdimme suunnistamaan takaisin kohti isoa tornirakennusta sekä metroasemaan etsiytyäksemme seuraavaksi vesipuistoon palkitaksemme reippaat retkeläiset. Olimme ostaneet metroaseman kaupasta mukaamme hieman eväitä, joten palkitsimme itsemme ahkerasta reippailusta eväitämme nauttien.

Tornin juurelle saavuttuamme, Topi oli päättänyt selvittää josko sinnekin pääsisi kiipeämään. Ei siis muuta kuin rattaat parkkiin ja yhteistuumin ottamaan selvää. Hyväksi (tai huonoksi!) onneksemme torniin oli vapaa-pääsy, joten ei muuta kuin kiipeämään. Koska pieni tytön tyllerömme oli tässä vaiheessa jo kovin väsy ja päivänokosten tarpeessa, ei kiipeäminen oikein enää innostanut, mutta koska perääntymisen mahdollisuutta ei enää annettu, oli tyttö kaapattava kainaloon ja lähdettävä kipuamaan.
7 kerrosta myöhemmin olimme poikkipuhki ryytyneinä viimein huipulla. Maisemat oli huikeat ja korkeuksissa alkoi hieman jo jännittää!


Ei muuta kuin tyttö jälleen kantoon ja laskeutumaan. Nyt kun päivän kuntoilut oli saatu hoidettua pois alta, pääsi Katakin viimein kaipaamilleen päikkäreille rattaisiin meidän kävellessä takaisinpäin kohti metroasemaa.


                                                Pieni puutarha täynnä erilaisia bonzai-puita

Matkan varrella pysähdyimme vielä ihailemaan patsaspuistoa erilaisine eläimineen, joista kukin edusti  vuosilukuja milloin oli eletty minkäkin eläimen vuotta.

                                         Topi löysi omat lempihahmonsa patsaiden joukosta


Siispä tylsäksi tuomittu puutarhakierroksemme ei loppujen lopuksi ollut vaativan yleisömmekään mielestä sittenkään niin tylsä ja tänne luvattiin palata vielä toiste uudelleen. Jäihän meiltä vielä näkemättä viereinen Japanilainen puutarha, jota tällä kertaa emme kuitenkaan jaksaneet enää lähteä kiertämään.

Metroasemalta oli vielä n.500m:n kävelymatka, mutta löysimme vihdoin kaivatun vesipuistonkin ja vedessä polskuttelu olikin varsin tervetullut hikisen puutarhakierroksen jäljiltä.



Retkikuntamme kotiutui iltasella nälkäisinä mutta onnellisina ja jälleen uusia kokemuksia rikkaampana :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti