Vaihtelevaa säätä ja sydämentykytyksiä

Tänään oli ensimmäinen aurinkoinen päivä, joten varustauduimme niinkun kuuluukin läträämällä itsemme aurinkorasvalla läpikotaisin ennen altaalle menoa sekä pakkasimme mukaan reilusti juotavaa.
Kaikesta varustautumisesta huolimatta parin tunnin pulikointi auringossa teki tehtävänsä ja olimme enemmän ja vähemmän punakoita kotiuduttuamme. Pahimmalta palamiselta rasvaus sentään suojasi, mutta hienot rusketusraidat saatiin aikaiseksi :D.

                               

Muksutkin heräili tänään inhimillisen ajoissa, joten Kata saatiin enempiä suostuttelematta päikkäreille. Sillä välin päästiin keskittymään Topin kanssa pitkästä aikaa opiskeluihin. Vähän äikkää ja matikkaa reippaan koululaisen kanssa ja sitten taas puistoilemaan. Muutoin normipäivä; kotitöitä, ulkoilua ja kaupassa käyntiä.

Topi kävi sijoittamansa osan säästöistään radio-ohjattavaan autoon, jota tultiin kiireellä testaamaan kämpille. Kauppareissut ovat täällä muuten ihanan simppeleitä; hotlasta pääsee suoraan parkkihallin kautta ostarille, joten kaikki tarpeelliset palvelut löytyy mukavan läheltä. Niin ja näitä viinirypäleitä ei voi edes verrata Suomesta saataviin, joita ei tämän jälkeen varmaan viitsi enää syödäkään ;)!

Hyvin pian kauppareissumme jälkeen alkoi ulkona välkkyä ja paukahdella. Rytinä sen kun voimistui ja vettä alkoi vihmoa ihan tosissaan. Täällä 12. kerroksessa tuo valoshow pääsi oikein kunnolla oikeuksiinsa kun koko ulkoilmaan avautuva rappukäytäväkin loisti valkoisena salamoinnista. Kohta joutui jo miettimään koittiko rauhoitella enempi itseään vai lapsia, sen verran järkyttyneitä oltiin tästä esityksestä koko porukka. Vähän väliä huusi palohälyyttimet (tai ainakin ne kuulosti aivan sellaisilta!!) ja alakerrassa kaikui kuulutukset. En ollut varma olisiko meidän pitänyt poistua asunnosta, reagoida jollain tapaa noihin kuulutuksiin joita ei kuullut tai hälyytyksiin joista en tiennyt mitä ne tarkoittivat, mutta kurkittuani aikani ovenraosta seuraamassa tilannetta, palasi naapurin setä suht huolettoman näköisenä kämpilleen todeten että hissit ovat pois käytöstä, joten tuumasin että ehkä mekin sitten voimme asettua aloillemme edes hieman rauhallisemmin mielin. Jytinä loppui yhtä pian kun oli alkanutkin, mutta taisin täristä vielä hyvän tovin senkin jälkeen kokemastani järkytyksestä. Tämä siis lienee täysin normaali ja hyvin yleinen sääilmiö Singiksessä johon on tottuminen, mutta kyllä se näin ensikertalaisen silmissä ja korvissa vaan järisytti-kirjaimellisesti!!