Mutta kuten sanottu, nyt harppaus nykyaikaan ja tärkeämpääkin tärkeeseen aiheeseen eli rakkaan tyttäremme 3v syntymäpäivään, joka oli jo kovin odotettu ja pitkään suunniteltu tapahtuma.
Aamu polkaistiin käyntiin kakkupohjan täyttämisellä, jälkikasvun tivatessa mikä siinä oikeen kestää ja miksi kakku ei ole edelleenkään valmis?!!?
Äipän pannessa parastaan toteuttaessaan mansikan ja kerman täydellistä symbioosia kissan kuvalla höystettynä saatiin loppuviimein kyhättyä aikaan armottoman raadin hyväksymä versio kissakakusta:
Joten kissakarkkien, -kakun, -servettien, -autojen ym. muista vaatimuksista vapauduttuani saatoin laskea vieraamme sisälle tuhotaksemme kyhätyt aikaansaannoksemme. Tunnelma oli katossa ja bileet saatiin vihdoin kärsimättömän yleisön pyynnöstä käyntiin.
Onnellinen päivä ihanan suloisen pienen mutta sittenkin taas vähän isomman tytön seurassa sai arvostamaan kaikkea sitä, mitä tässä elämässä on saanut aikaan ja toisaalta kaipaamaan niitä hetkiä jotka on jo koettu. Uusia ja vähintäänkin yhtä antoisia kokemuksia odotellessa...
Katan sanoja lainatakseni, bileet jäi edelleen kesken, mutta tästä on hyvä jatkaa... uusin siivin kohtia uusia haasteita.
Kiitos kaikille teille meitä muistaneille, erityisesti äitille (Tuula-mummille), ihanille juhlavierailleemme Riikalle ja -Nuutille sekä Piialla ihanine videotervehdyksineen sekä kaikille muillekin Juhlahengessä mukana olleille.
Rakkain terveisin Kata perheineen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti