Uusi Vuosi 2015

Vuoden vaihde edessä, emmekä tänäkään vuonna kokeneet vaihtoehdoksi jäädä kotiin, vaan pakkasimme picnic eväät kylmälaukuun ja suunnistimme sinne mihin kaikki muutkin, eli keskustaan Marina Bayn tuntumaan.

Olimme liikkeellä hyvissä ajoin, noin kahdeksan aikoihin, joten pääsimme suht vaivatta liikkumaan, joskin parhaat katselupaikat oli jo siinä vaiheessa kansoitettu. Suunnistimme hieman väljemmille vesille Esplanade parkiin, jonne levitimme picnic alustamme ja nautimme eväitämme H-hetkeä odotellessa.

Puistossa oli seuranamme jo useita porukoita (vähemmän tosin lapsiperheitä) eväineen ja musiikkeineen ja tunnelma oli oikein viihtyisä sekä keli kelvollinen. Välillä saimme nauttia naapuriseurueiden kitaroinnista ja eväät katosivat vauhdilla nälkäisiin suihin. Pikkuväki otti vähän lepoa ruokailun päätteeksi ja Topi ehtikin jo vaipua uneen ennen vuoden vaihtumista, siskon seuratessa jännittyneenä ympäristön tapahtumia.

Väkeä alkoi hiljalleen saapua paikalle ja ennen puolta yötä oli myös puisto tiiviisti kansoitettu. Retkipaikaltamme oli kuitenkin varsin hyvät näkymät Marina Bayn ylle ja viimein odotus palkittiin värikkäiden rakettien maalatessa taivaan upean väriseksi. Kataa moinen pauke ja väriloisto hieman jännitti ja sitä seurattiinkin jännittyneenä isin sylin turvasta.

Isoveikalta valo-show jäi tällä kertaa näkemättä, Nukkumatin pitäessä pientä herraa tiukasti otteessaan herättely-yritelmistä huolimatta. Ilotulitus oli lyhytkestoinen (n.10 min) mutta näyttävä ja shown päätyttyä pakkasimme tavaramme ja lähdimme suunnistamaan kohti lähintä metroasemaa. Sama suunnitelma oli monella muullakin paikalle tulleella, joten tuhansien ihmisten pyrkiessä samaan paikkaan, kadut ruuhkaantuivat äkkiä ja matka eteni hitaanlaisesti massan seassa taapertaessa. Pikkumiestä harmitti yöjonottelut kesken jääneiden unien jäljiltä pikkusiskon nauttiessa rattaiden kyydissä lepäilystä. Selviydyimme viimein metrolle ja kotia, johon mennessä nuorisommekin oli jo piristynyt siinä määrin, ettei väsymyksestä ollut enää tietoakaan.

Vuoden vaihteesta jäi mukavat muistot ja jälleen kerran sai todeta, että vaikka Singapore on erittäin ruuhkainen ja tapahtumat keräävät tuhansittain ihmisiä samaan paikkaan, niin kaikki on kuitenkin erittäin hyvin organisoitua, ihmiset käyttäytyvät siivosti, joten lastenkin kanssa voi liikkua turvallisin mielin ja homma toimii.

              Toivotamme kaikille ystävillemme Oikein Onnellista sekä Antoisaa Uutta Vuotta!!

                                              Ollaanhan edelleen kuulolla puolin ja toisin!

Joulu on taas

Tänä Jouluna tuntui, että ehti päästä vähän paremmin kiinni Joulun viettoon kuin viime vuonna, jolloin olimme juuri muuttaneet nykyiseen kotiimme ja jouluhössötykset meinasi vallan jäädä kaiken muuttotohinan jalkoihin. No ilman isompia hössötyksiä sentään selvittiin tästäkin joulusta. Juhlimme Joulua kotona oman perheen kesken rauhallisissa merkeissä, mitä nyt lapset eivät malttaneet olla niinkään rauhallisia odotellessaan malttamattomina punanutun kyläilyä. Onneksi tontut olivat sentään muistaneet lapsia pienillä joulusukista löytyneillä yllätyksillä ja kuusen alta löytyi heti aamulla jokunen sukulaisilta saatu pakettikin.

Keskityimme siis Aattona lähinnä yhdessäoloon ja herkutteluun. Riisipuuro taisi olla parhaiten kauppansa tekevä Jouluruoka, jota syötiinkin hyvällä ruokahalulla. Teemu oli Aattopäivän töissä, mutta liittyi seuraamme iltapäivän aikana. Iltapäivällä saapui (lasten mielestä ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen) myös se päivän odotetuin vieras, joka onneksemme ennätti Korvatunturilta tänne Singaporeenkin.

                                                               Pukin reipas apulainen

Kataa moinen partaveikko melkoisesti jännitti, joten sitä tyydyttiin ihmettelemään sohvan takaa piilopaikasta velipojan auttaessa reippaana pukkia pakettien jaossa. Kun pukki oli saanut työnsä tehtyä, laulaa lurautimme hälle vielä lähtölaulun ja saattelimme pukin matkaan ilahduttamaan muita lapsia. Lahjojen määrästä päätellen meillä asuu hämmästyttävän kilttejä lapsia ja pikkuväki oli varsin tyytyväisiä saamistaan lahjuksista.

                                                       Kata ja uudet lemmikkiFurbyt

Illalla nautittiin joulupöydän antimista, joita riittikin juuri sopivasti Joulun pyhien ajaksi. Kaikenkaikkiaan mukava Joulu, mitään ei ollut liikaa eikä mitään puuttunut (mitä nyt se lumi, sukulaiset ja ystävät!) Onneksi lunta päästiin sentään Joulupyhien aikana fiilistelemään Science centerin Snow Cityyn (joka olikin Katalle varsin vaikuttava kokemus!) sekä toivottelemaan Hyvät Joulut sukulaisille skypen välityksellä.

                          Lämpimät Kiitokset vielä tätäkin kautta kaikille meitä muistaneille!

Jouluvalmisteluja ja koti-ikävää

hypätäämpä taas pitkän blogipäivitystauon jälkeen muutaman kuukauden päähän menneisyyteen eli viime vuoden loppupuolelle.

Joulu oli meidän perheessä varsin odotettu juhla ja lapset tuskin malttoivat pysyä nahoissaan laskiessaan päiviä Jouluaattoon. Aloitimme tällä kertaa Jouluun valmistautumisen hyvissä ajoin ja koristelimme kodin enimmälti Suomesta mukana kuskaamillamme tutuilla joulukoristeilla.

                       Lähikaupasta löytyi tunnelmaa luomaan ihanan punainen Joulutähti

                                         Olkiporsaat pääsivät ansaitsemalleen aitiopaikalle

                                       Pikkuinen kuusi pystytettiin Norsun kannateltavaksi

            Tontut pääsivät tarkkailuasemiin, jotta lapset muistivat olla herttaisia ja kuuliaisia

                                    Joulusukat odottamassa tonttujen Aatto aamun vierailua

                             Tänäkään vuonna ei ollut tämän enempää lumihiutaleita tarjolla

                                                              Hiirulaiset ovensuussa

                              Nämä tonttuystävät ovat luoneet tunnelmaa jo monena Jouluna

                  Ikikuusi koristeltiin lasten kanssa yhteistuumin hyvissä ajoin ennen Joulua

 Joulukalenterit oli tietysti aivan must-hankinta ja niitä kertyikin lopulta monin kappailein aamujen ratoksi. Legokalenterit taisivat viedä tällä kertaa voiton suosikkikalentereina.

Siispä puitteet oli kunnossa ja Joulun odotus saattoi alkaa. Vaikka Joulu täällä ei olekaan paikallisille niinkään tärkeä juhla kuin se tuntuu olevan monelle Suomalaiselle (eikä Aatto edes yleinen vapaa-päivä työssäkäyville) niin sekä keskustan alue, että kodin lähiympäristökin ostareineen oli koristeltu kauniilla Jouluvaloilla-ja koristeilla.

                                                   Clarke Quayn kauniit punaiset kuuset

                                                Gardens by the Bay Joulukoristuksessaan

Toki lasten kouluillakin vietettiin Joulujuhlaa, ennenkuin oppilaat pääsivät pitkälle ansaitulle lomalleen

                                   Kata riemuitsi koululle ilmaantuneista Joulukoristeista

                                          Pieni tonttutyttö White Lodgen Joulujuhlinnoissa

                                           Isin sylistä löytyi turva vaikka vähän jännittikin

   Samalla jätettiin hyvästit muutamalle luokkatoverille ja toivotettiin uudet ryhmäläiset tervetulleiksi

                                    Topi ystävineen sai koulusta kirjalahjat kotiinviemisiksi

Myös Singaporen Suomalaiset olivat järjestäneet tänäkin vuonna lapsille Jouluista ohjelmaa pikkujoulujen sekä jouluseikkailun parissa.

                   Suomi-koulun Jouluseikkailua vietettiin Overseas Familyschoolin kentällä

                                                    Yhteistoimin maalattu joulukuusi

       Ohjelmassa oli paljon erilaisia pelejä ja leikkejä luokkakavereiden kanssa suoritettavaksi

Vuorossa Joululaulujen arvuuttelua

Se pakollinen piparitalo piti tietenkin myös pystyttää

Vaikka yleensä olenkin blogipäivityksissäni keskittynyt tämän elämänvaiheen valoisiin ja iloisiin puoliin, ei sitä tarinan kääntöpuoltakaan voi välttää, elämä kun täällä paratiisissakaan ei ole ihan aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Huomasin, että vaikka teimme kaikkemme luodaksemme perinteisen Joulutunnelman, johon täällä tropiikissa on edelleen hieman työlästä päästä, niin siitä huolimatta kattauksesta puuttui jotain oleellista, nimittäin perhe, sukulaiset ja ystävät, jotka ovat aina kuuluneet oleellisena osana omaan Joulunviettooni. Sen asian kanssa toimeen tuleminen, etten tänäkään vuonna pääsisi viettämään Joulua näiden kaikkien minulle tärkeiden ihmisten parissa, ottikin yllättävän koville ja muistutti siitä, mikä on se hinta että saamme kokea kaikki nämä seikkailut täällä toisella puolella palloa kaukana kaukana kotoa. Näissä tunnelmissa siis Joulun alla, seuraavassa postauksessa keskitytäänkin sitten itse Jouluaattoon.